Excelin tilastofunktiot: PEARSON

Artikkeleiden käännökset Artikkeleiden käännökset
Artikkelin tunnus: 828129 - Näytä tuotteet, joita tämä artikkeli koskee.
Laajenna kaikki | Kutista kaikki

Tällä sivulla

Yhteenveto

Tässä artikkelissa on Microsoft Excelin PEARSON-funktion kuvaus. Artikkelissa käsitellään funktion käyttämistä ja verrataan Excel 2003:n PEARSON-funktion tuloksia Excelin aiempien versioiden PEARSON-funktioiden tuloksiin.

Enemmän tietoa

PEARSON(matriisi1, matriisi) -funktio palauttaa Pearson-tulomomenttikorrelaatiokertoimen kahden tietomatriisin välillä.

Syntaksi

PEARSON(matriisi1, matriisi2)
Argumenttien matriisi1 ja matriisi2 on oltava lukuja, nimiä, matriisivakioita tai lukuja sisältäviä viittauksia.

Yleisin PEARSON-funktion käyttö liittyy kahteen tietoja sisältävään solualueeseen, kuten PEARSON(A1:A100, B1:B100).

Esimerkki käytöstä

:Seuraavassa on esimerkki PEARSON-funktion toiminnasta:
  1. Luo tyhjä Excel-laskentataulukko ja kopioi sitten seuraava taulukko.
    Kutista tämä taulukkoLaajenna tämä taulukko
    1= 3 + 10^$D$210:n potenssi tietojen lisäämiseen
    2=4 + 10^$D$20
    3=2 + 10^$D$2
    4=5 + 10^$D$2
    5=4+10^$D$2
    6=7+10^$D$2ennen Excel 2003:a
    kun D2 = 7,5
    =PEARSON(A1:A6,B1:B6)0.702038
    =KORRELAATIO(A1:A6,B1:B6)0.713772
    kun D2 = 8
    #JAKO/0!
    0.713772

  2. Valitse tyhjän Excel-laskentataulukon solu A1 ja valitse sitten Muokkaa-valikosta Liitä, jolloin taulukon merkinnät täyttävät laskentataulukon solut A1:D13.
  3. Valitse Liittämisasetukset ja valitse sitten Käytä kohteen muotoilua. Kun liitetty alue on yhä valittuna, valitse Muotoile-valikosta Sarake ja valitse sitten Sovita valintaan.

    Huomautus Muotoile solut B1:B6 Luku-muotoon niin, että desimaaleja on 0.
Solut A1:A6 ja B1:B6 sisältävät kaksi tietomatriisia, jota käytetään tässä esimerkissä PEARSON- ja KORRELAATIO-funktioiden kutsumiseen soluissa A8 ja A9. Sekä PEARSON että KORRELAATIO laskevat Pearson-tulomomenttikorrelaatiokertoimen, joten niiden tulosten ei pitäisi olla ristiriidassa.

Excel 2003:a aiemmissa Excelin versioissa PEARSON-funktiossa saattaa ilmetä pyöristysvirheitä. PEARSON-funktion toimintaa on parannettu Excel 2003:ssa. KORRELAATIO-funktio on aina toteutettu nyt Excel 2003:ssä käytetyn toimintosarjan avulla. Tämän vuoksi, jos käytät PEARSON-funktiota sellaisessa Excelin versiossa, joka on aiempi kuin Excel 2003, Microsoft suosittelee, että käytät sen sijaan KORRELAATIO-funktiota.

Excelin Excel 2003:a aiemmissa versioissa voit käyttää tässä artikkelissa olevaa laskentataulukkoa ja kokeilla, milloin pyöristysvirheitä ilmenee. Jos lisäät vakion kuhunkin kohteeseen soluissa B1:B6, sen ei pitäisi vaikuttaa PEARSON- tai KORRELAATIO-arvoon. Jos kasvatat D2-arvoa, soluihin B1:B6 lisätään suurempi vakio. Jos D2 on pienempi kuin 7, PEARSON-funktion kuudessa ensimmäisessä desimaalissa ei ilmene pyöristysvirheitä. Muuta D2-arvoksi 7,25, 7,5, 7,75 ja 8. Laskentataulukon soluissa D6:D13 näkyvät PEARSON- ja KORRELAATIO-arvot, kun D2 = 7,5 ja D2 = 8, tässä järjestyksessä.

KORRELAATIO-arvo on edelleen tarkka, mutta PEARSON-arvon pyöristysvirheet ovat niin vakavia, että tapahtuu nollalla jakaminen, kun D2 = 8.

Aiemmissa Excelin versioissa ilmenee virheellisiä vastauksia näissä tapauksissa, koska näiden versioiden käyttämän laskentakaavan pyöristysvirheet ovat vakavampia kuin uudemmissa versioissa. Silti tämän testin tapauksia voidaan pitää äärimmäisinä.

Jos kokeilet tätä Excel 2003:ssa, PEARSON-arvoissa ei pitäisi näkyä muutoksia. Soluissa D6:D13 näkyy kuitenkin samat pyöristysvirheet kuin aiemmissa Excelin versioissa.

Tulokset Excelin aiemmissa versioissa

Jos nimeät kaksi datamatriisia nimillä X ja Y, aiemmat Excel-versiot käyttävät yksittäistä tietojen läpimenoa laskiessaan X:ien neliöiden summan, Y:iden neliöiden summan, X:ien summan, Y:iden summan, XY:iden summan ja kunkin matriisin havaintojen määrän. Nämä määrät yhdistetään sitten ohjetiedostossa olevaksi laskentakaavaksi Excelin aiemmissa versioissa.

Tulokset Excel 2003:ssa

Excel 2003:ssa käytettävä toimintosarja käyttää tiedoille kahta läpivientiä. Ensin lasketaan X:ien ja Y:iden summat ja kunkin matriisin havaintojen määrä. Näistä voidaan laskea X- ja Y-havaintojen keskiarvot. Toisessa läpiviennissä lasketaan kunkin X:n ja X-keskiarvon neliön erotus, minkä jälkeen neliöiden erotukset lasketaan yhteen. Kunkin Y:n ja Y-keskiarvon neliön erotus lasketaan, minkä jälkeen neliöiden erotukset lasketaan yhteen. Lisäksi lasketaan kunkin tietopisteparin (X ? X-keskiarvo) * (Y ? Y-keskiarvo) -tulokset ja lasketaan yhteen. Nämä kolme summaa yhdistetään PEARSON-kaavassa. Vakion lisääminen kuhunkin Y-matriisin (tai X-matriisin) arvoon ei vaikuta mihinkään näistä kolmesta summasta, koska sama arvo lisätään Y-keskiarvoon (tai X-keskiarvoon). Numeerisissa esimerkeissä, vaikka solun D12 potenssi on 10, nämä kolme summaa eivät muutu, ja toisen läpiviennin tulokset ovat solun D2 merkinnästä riippumattomia. Tämän vuoksi Excel 2003:n tulokset ovat numeerisesti vakaampia.

Johtopäätökset

Kahta läpivientiä käyttävä lähestymistapa takaa paremman numeerisen suorituskyvyn PEARSON-funktiolle Excel 2003:ssa kuin aiempien Excelin versioiden yhtä läpivientiä käyttävä lähestymistapa. Excel 2003:n tulokset ovat vähintään yhtä tarkkoja kuin aiempien versioiden tulokset. KORRELAATIO-funktiolla on samat toiminnot, ja se on aina toteutettu käyttäen samaa lähestymistapaa kuin PEARSON-funktio Excel 2003:ssa. Tämän vuoksi Excelin aiemmissa versioissa kannattaa käyttää KORRELAATIO-funktiota.

Useimmissa käytännön esimerkeissä Excel 2003:n ja Excelin aiempien versioiden tulosten välistä eroa ei huomata. Tavallisissa tiedoissa ei ilmene tämän esimerkin esittelemää odottamatonta käyttäytymistä. Excelin aiemmissa versioissa ilmenee todennäköisimmin numeerista epävakautta, kun tiedot sisältävät sekä suuren määrän merkityksellisiä numeroita ja suhteellisen pientä vaihtelua tietoarvojen välillä.

Toimintosarja, joka laskee poikkeamien neliön summan näytteen keskiarvosta
  1. selvittämällä näytteen keskiarvon,
  2. laskemalla kunkin poikkeaman neliön
  3. ja laskemalla sitten poikkeamien neliöiden summan,
on vaihtoehtoista toimintosarjaa tarkempi. (Tätä vaihtoehtoista toimintosarjaa kutsutaan usein taskulaskinkaavaksi, koska se sopii käytettäväksi taskulaskimessa pienen tietopistemäärän ansiosta.) Vaihtoehtoinen toimintosarja on:
  1. Selvittää kaikkien havaintojen neliöiden summa, näytteen koko ja kaikkien havaintojen summa.
  2. Laske kaikkien havaintojen neliöiden summa ja vähennä siitä ((kaikkien havaintojen summa)^2)/näytteen koko).
Excel 2003:ssa on parannettu useita muita funktioita korvaamalla tämä yhden läpiviennin käyttäminen kahden läpiviennin käyttämisellä, joka selvittää ensimmäisen läpiviennin näytteen keskiarvon ja laskee sitten sen hajontojen neliöiden summan toisessa läpiviennissä.

Näitä funktioita ovat esimerkiksi VAR, VARP, KESKIHAJONTA, KESKIHAJONTAP, TVARIANSSI, TVARIANSSIP, TKESKIHAJONTA, TKESKIHAJONTAP, ENNUSTE, KULMAKERROIN, LEIKKAUSPISTE, PEARSON, PEARSON.NELIÖ ja KESKIVIRHE. Samanlaisia parannuksia tehtiin analyysityökalujen kaikkiin kolmeen varianssinanalysointityökaluun.

Saat lisätietoja PEARSON-funktiosta valitsemalla Ohje-valikosta Microsoft Excelin ohje, kirjoittamalla tukitoiminnon Etsi-ruutuun pearson ja tuomalla ohjeaiheen näyttöön valitsemalla sitten Aloita etsintä.

Ominaisuudet

Artikkelin tunnus: 828129 - Viimeisin tarkistus: 22. maaliskuuta 2006 - Versio: 1.4
Artikkelin tiedot koskevat seuraavia tuotteita:
  • Microsoft Office Excel 2003
Hakusanat: 
kbinfo KB828129

Anna palautetta

 

Contact us for more help

Contact us for more help
Connect with Answer Desk for expert help.
Get more support from smallbusiness.support.microsoft.com