Applies ToExcel for Microsoft 365 Excel for Microsoft 365 for Mac Excelin verkkoversio Excel 2024 Excel 2024 for Mac Excel 2021 Excel 2021 for Mac Excel 2019 Excel 2019 for Mac Excel 2016

Tässä artikkelissa kuvataan Microsoft Excelin LINREGR-funktion kaavasyntaksi ja käyttö.

Kuvaus

LINREGR-funktio laskee tilastotiedot tietoihin parhaiten sopivalle suoralle käyttäen pienimmän neliön menetelmää ja palauttaa sitten suoraa kuvaavan matriisin. Voit myös yhdistää LINREGR-funktion muihin funktioihin, kun haluat laskea tilastoja muuntyyppisille malleille, joiden tuntemattomat parametrit ovat lineaarisia, mukaan lukien polynomiset, logaritmiset ja eksponentiaaliset sarjat sekä potenssisarjat. Koska tämä funktio palauttaa arvomatriisin, funktio on kirjoitettava matriisikaavana. Ohjeet noudattavat tässä artikkelissa olevia esimerkkejä.

Suoran yhtälö on

y = mx + b

tai

y = m1x1 + m2x2 + ... + b

jos on useita x-arvoja, joissa riippuvat y-arvot ovat riippumattomien x-arvojen funktio. M-arvot ovat riippumattomien x-arvojen kertoimia, ja b on vakioarvo. Huomaa, että y, x ja m voivat olla vektoreita. Funktion LINREGR palauttama matriisi on {mn;mn-1;...;m1;b}. LINREGR voi palauttaa myös muita regressiota kuvaavia tietoja.

Syntaksi

LINREGR(tunnettu_y; [tunnettu_x]; [vakio]; [tilasto])

LINREGR-funktion syntaksissa on seuraavat argumentit:

Syntaksi

  • tunnettu_y Pakollinen. Y-arvojen joukko, joka tunnetaan kaavasta y = mx + b.

    • Jos tunnettu_y-alue on vain yhdessä sarakkeessa, jokainen tunnettu_x-sarake tulkitaan erilliseksi muuttujaksi.

    • Jos tunnettu_y-alue sisältyy yksittäiseen riviin, jokainen tunnettu_x-rivi tulkitaan erilliseksi muuttujaksi.

  • tunnettu_x Valinnainen. X-arvojen joukko, joka jo mahdollisesti tunnetaan kaavasta y = mx + b.

    • Tunnettu_x -alue voi sisältää yhden tai usean muuttujien joukon. Jos käytetään vain yhtä muuttujaa, matriisit tunnettu_y ja tunnettu_x voivat olla minkä tahansa muotoisia alueita, kunhan niiden ulottuvuus on sama. Jos käytetään useampaa kuin yhtä muuttujaa, tunnettu_y-alueen täytyy olla vektori (eli alue, jonka korkeus on yksi rivi tai jonka leveys on yksi sarake).

    • Jos matriisi tunnettu_x jätetään pois, sen oletetaan olevan matriisi {1,2,3,...}, joka on yhtä suuri kuin tunnettu_y-matriisi.

  • vakio Valinnainen. Totuusarvo, joka määrittää, onko vakion b oltava yhtä suuri kuin 0.

    • Jos vakio-argumentin arvo on TOSI tai vakio jätetään pois, b lasketaan normaalisti.

    • Jos vakio on EPÄTOSI, ohjelma antaa vakion b arvoksi 0 ja laskee kertoimien m arvot yhtälöstä y = mx.

  • tilasto Valinnainen. Totuusarvo, joka määrittää, palauttaako ohjelma muita regressiota koskevia tietoja.

    • Jos tilastot ovat TOSI, LINREGR palauttaa regressiota koskevat lisätilastot. Tämän seurauksena palautettu matriisi on {mn,mn-1,...,m1,b; sen,sen-1,...,se1,seb; r2;sey; F,df; ssreg,ssresid}.

    • Jos tilasto on EPÄTOSI tai se puuttuu, LINREGR palauttaa vain kertoimen m ja vakion b arvot.

      Regressiota koskevat lisätiedot ovat seuraavat:

Tieto:

Kuvaus

se1;se2;...;sen

Kertoimien m1;m2;...;mn keskivirheet.

seb

Vakion b keskivirhe (seb = #PUUTTUU!, kun vakio on EPÄTOSI).

r2

Määrityksen kerroin. Vertaa arvioituja ja todellisia y-arvoja sekä arvoja 0–1. Jos arvo on 1, otoksessa on täydellinen korrelaatio – arvioidun y-arvon ja todellisen y-arvon välillä ei ole eroa. Toisessa ääripäässä, jos määrityksen kerroin on 0, regressiokaava ei ole hyödyllinen y-arvon ennustamisessa. Lisätietoja siitä, miten2 lasketaan, on jäljempänä tämän ohjeaiheen kohdassa Huomautuksia.

sey

Arvioidun y-arvon keskivirhe.

täydellinen

Vaikutusten merkitsevyys. F-arvojen avulla voit määrittää, johtuuko riippumattomien ja riippuvien muuttujien ja selittäjien välinen korrelaatio vain sattumasta.

df

Vapausasteet. Vapausasteiden avulla löydetään F-arvoissa käytettävät merkitsevyysrajat taulukkokirjojen taulukosta. Määritä mallin luottamustaso vertaamalla taulukon F-arvoja LINREGR-funktion palauttamiin arvoihin. Tietoja vapausasteiden laskemisesta on tämän ohjeaiheen Huomautuksia-osassa. Esimerkissä 4 on esitetty F:n ja df:n käyttö.

ssreg

Kokonaisneliösumma.

ssresid

Jäännösneliösumma. Tietoja ssreg- ja ssresid-arvojen laskemisesta on tämän ohjeaiheen Huomautuksia-osassa.

Alla on esitetty järjestys, jossa funktio palauttaa regression lisätiedot.

Taulukko

Huomautuksia

  • Voit määrittää minkä tahansa suoran antamalla sen kulmakertoimen ja y-akselin leikkauspisteen:

    Kulmakerroin (m): Jos haluat löytää viivan kulman, joka kirjoitetaan usein muodossa m, ota kaksi pistettä viivalta( x1,y1) ja (x2,y2); kulmakerroin on yhtä suuri kuin (y2 - y1)/(x2 - x1).

    Y-leikkauspiste (b): Viivan y-leikkauspiste, joka kirjoitetaan usein muodossa b, on arvo y siinä pisteessä, jossa viiva ylittää y-akselin.

    Suoran yhtälö on y = mx + b. Kun tunnet m:n ja b:n arvot, voit laskea minkä tahansa suoralla olevan pisteen arvon käyttämällä yhtälössä y:n tai x:n arvoa. Voit käyttää myös SUUNTAUS-funktiota.

  • Jos käytettävissä on vain yksi riippumaton x-muuttuja, voit laskea kulmakertoimen ja y-akselin leikkauspisteen suoraan seuraavien kaavojen avulla:

    Rinne: =INDEKSI(LINREGR(known_y;known_x),1)

    Y-leikkauspiste: =INDEKSI(LINREGR(known_y;known_x),2)

  • LINREGR-funktiolla laskettu suoran tarkkuus riippuu tietojen hajonnasta. Mitä lineaarisemmat tiedot ovat, sitä tarkempi on LINREGR-funktion malli. LINREGR-funktio sovittaa tiedot pienimmän neliösumman menetelmän avulla. Jos käytät vain yhtä riippumatonta x-muuttujaa, m:n ja b:n arvojen laskeminen perustuu seuraaviin kaavoihin:

    Yhtälö

    Yhtälö

    jossa x ja y ovat otosten keskiarvoja, eli x = KESKIARVO(tunnettu_x) ja y = KESKIARVO(tunnettu_y).

  • Suoran ja käyrän sovitusfunktiot LINREGR ja LOGREGR laskevat tietoihin parhaiten sopivan suoran tai eksponenttikäyrän. Sinun täytyy kuitenkin valita, kumpi kahdesta tuloksesta sopii parhaiten tietoihin. Käytä suoran viivan sovituksessa funktiota SUUNTAUS(tunnettu_y,tunnettu_x) ja eksponenttikäyrän sovituksessa funktiota KASVU(tunnettu_y,tunnettu_x). Jos et määritä näille funktioille uusi_x-argumenttia, ne palauttavat y-arvojen matriisin, joka on laskettu sovittamalla tietoihin suora tai käyrä. Sen jälkeen voit verrata laskettuja arvoja todellisiin arvoihin. Vertailu on helpompaa, jos esität molemmat arvosarjat kaaviona.

  • Regressioanalyysissä Excel laskee kullekin pisteelle neliön erotuksen kyseiselle pisteelle arvioidun y-arvon ja sen todellisen y-arvon välillä. Näiden neliöiden erojen summaa kutsutaan neliösummaksi, ssresid. Excel laskee sitten neliösummien summan. Kun vakio-argumentti = TOSI tai jätetään pois, neliösumma on todellisten y-arvojen ja y-arvojen keskiarvon välisten neliöerojen summa. Kun vakioargumentti = EPÄTOSI, neliösumma on todellisten y-arvojen neliöiden summa (vähentämättä y-arvon keskiarvoa kustakin yksittäisestä y-arvosta). Sitten regressio summa neliöt, ssreg, löytyy: ssreg = sstotal - ssresid. Mitä pienempi neliösumma on neliösummaan verrattuna, sitä suurempi on määrityskertoimen r2 arvo, joka ilmaisee, kuinka hyvin regressioanalyysin tuloksena syntyvä kaava selittää muuttujien välisen suhteen. R2 :n arvo on yhtä suuri kuin ssreg/sstotal.

  • Joissakin tapauksissa yksi tai useampi x-sarake (oletetaan, että y:n ja x:n arvot ovat sarakkeissa) ei vaikuta muiden x-sarakkeiden kanssa tehtävään ennusteeseen. Toisin sanoen yhden tai useamman x-sarakkeen poistaminen ei vaikuta ennustettujen y-arvojen tarkkuuteen. Tällaisessa tapauksessa nämä redundantit x-sarakkeet tulee jättää pois regressiomallista. Tätä ilmiötä kutsutaan "kolineaarisuudeksi", koska minkä tahansa redundantin x-sarakkeen voi ilmaista muiden, vaikuttavien sarakkeiden monikertojen summana. LINREGR-funktio tarkistaa kolineaarisuuden ja poistaa mahdolliset redundantit x-sarakkeet regressiomallista havaittuaan ne. Poistetut x-sarakkeet tunnistaa LINREGR-tulosteessa siitä, että niillä on 0 kerrointa ja 0 se-arvoa. Jos yksi tai useampi sarake poistetaan redundanttina, df-arvo muuttuu, sillä df-arvoon vaikuttaa ennusteessa varsinaisesti käytettyjen x-sarakkeiden määrä. Lisätietoja df:n laskemisesta on seuraavassa esimerkissä 4. Jos df muuttuu redundanttien x-sarakkeiden poistamisen seurauksena, myös sey- ja F-arvot muuttuvat. Kolineaarisuuden pitäisi olla käytännössä suhteellisen harvinaista. Yhdessä tapauksessa on kuitenkin tavallista todennäköisempää, että joissakin x-sarakkeissa on vain 0- ja 1-arvoja ilmaisemassa, onko kokeen kohde tietyn ryhmän jäsen vai ei. Jos vakio on TOSI tai se jätetään pois, LINREGR-funktio lisää leikkauspisteen mallintamiseksi ylimääräisen x-sarakkeen, joka sisältää pelkkiä 1-arvoja. Jos yhdessä sarakkeessa kaikkien miespuolisten kohteiden arvo on 1 ja naispuolisten 0 ja toisessa sarakkeessa puolestaan kaikkien naispuolisten kohteiden arvo on 1 ja miespuolisten 0, jälkimmäinen sarake on redundantti, koska sen arvot voidaan saada vähentämällä miessarakkeen arvot ylimääräisestä LINREGR-funktion lisäämästä pelkästään 1-arvoja sisältävästä sarakkeesta.

  • Jos yhtäkään x-saraketta ei poisteta mallista kolineaarisuuden vuoksi, df-arvo lasketaan seuraavasti: jos tunnettu_x-arvoja on k saraketta ja vakio on TOSI tai se jätetään pois, df = n - k - 1. Jos vakio on EPÄTOSI, df = n - k. Molemmissa tapauksissa kukin kolineaarisuuden vuoksi poistettu x-sarake lisää df-arvoa yhdellä.

  • Jos kirjoitat argumentiksi matriisivakion, kuten tunnettu_x, erota samalla rivillä olevat arvot puolipisteillä ja erota rivit kenoviivalla. Erotinmerkit voivat olla eri merkkejä aluekohtaisten asetusten mukaan.

  • Huomaa, että regressioyhtälöllä ennustetut y-arvot eivät ehkä ole kelvollisia, jos ne ovat yhtälön määrityksessä käytetyn y-arvojen alueen ulkopuolella.

  • LINREGR-funktiossa käytetty algoritmi on erilainen kuin KULMAKERROIN- ja LEIKKAUSPISTE-funktioissa käytetty algoritmi. Näiden algoritmien väliset erot voivat johtaa erilaisiin tuloksiin, kun tiedot ovat määrittämättömiä ja samansuuntaisia. Jos esimerkiksi tunnettu_y-argumentin arvopisteet ovat nollia ja tunnettu_x-argumentin arvopisteet ovat ykkösiä:

    • LINREGR palauttaa arvon 0. LINREGR-funktion algoritmi on suunniteltu palauttamaan kohtuullisia tuloksia myös samansuuntaisista tiedoista, ja tässä tapauksessa se löytää ainakin yhden vastauksen.

    • KULMAKERROIN- ja LEIKKAUSPISTE palauttavat #JAKO/0! -virheen. KULMAKERROIN- ja LEIKKAUSPISTE-funktioiden algoritmit on suunniteltu etsimään vain yhden vastauksen, ja tällaisessa tapauksessa vastauksia voi olla useita.

  • Sen lisäksi, että lasket tilastoja muista regressiotyypeistä LOGREGR-funktiolla, voit LINREGR-funktiolla laskea erilaisia regressiotyyppejä kirjoittamalla x- ja y-muuttujien funktiot x- ja y-sarjoina LINREGR-funktiolle. Esimerkiksi seuraava kaava:

    =LINREGR(yarvot, xarvot^SARAKE($A:$C))

    toimii, kun käytössä on yksi y-arvosarake ja yksi x-arvosarake seuraavan kolmannen asteen yhtälön likiarvon laskemista varten:

    y = m1*x + m2*x^2 + m3*x^3 + b

    Voit tätä kaavaa muuttamalla laskea myös muuntyyppisiä regressioita, mutta joissakin tapauksissa on muutettava tulostusarvoja ja muita tilastoja.

  • LINREGR-funktion palauttama F-testiarvo on eri kuin FTESTI-funktion palauttama arvo. LINREGR palauttaa F-jakauman, mutta FTESTI palauttaa todennäköisyysarvon.

Esimerkkejä

Esimerkki 1 - Kulmakerroin ja y-akselin leikkauspiste

Kopioi esimerkkitiedot seuraavaan taulukkoon ja lisää se uuden Excel-laskentataulukon soluun A1. Kaavat näyttävät tuloksia, kun valitset ne, painat F2-näppäintä ja sitten Enter-näppäintä. Voit säätää sarakkeiden leveyttä, että näet kaikki tiedot.

Tunnettu y

Tunnettu x

1

0

9

4

5

2

7

3

Tulos (kulmakerroin)

Tulos (y-leikkauspiste)

2

1

Kaava (matriisikaava soluissa A7:B7)

=LINREGR(A2:A5;B2:B5;;EPÄTOSI)

Esimerkki 2 - Yhden muuttujan lineaarinen regressio

Kopioi esimerkkitiedot seuraavaan taulukkoon ja lisää se uuden Excel-laskentataulukon soluun A1. Kaavat näyttävät tuloksia, kun valitset ne, painat F2-näppäintä ja sitten Enter-näppäintä. Voit säätää sarakkeiden leveyttä, että näet kaikki tiedot.

Kuukausi

Myynti

1

3 100 €

2

4 500 €

3

4 400 €

4

5 400 €

5

7 500 €

6

8 100 €

Kaava

Tulos

=SUMMA(LINREGR(B1:B6, A1:A6)*{9,1})

11 000 €

Laskee yhdeksännen kuukauden myyntiarvion kuukausien 1–6 myyntien perusteella.

Esimerkki 3 - Usean muuttujan lineaarinen regressio

Kopioi esimerkkitiedot seuraavaan taulukkoon ja lisää se uuden Excel-laskentataulukon soluun A1. Kaavat näyttävät tuloksia, kun valitset ne, painat F2-näppäintä ja sitten Enter-näppäintä. Voit säätää sarakkeiden leveyttä, että näet kaikki tiedot.

Lattiapinta-ala (x1)

Toimistojen määrä (x2)

Sisäänkäynnit (x3)

Ikä (x4)

Arvioitu arvo (y)

2310

2

2

20

142 000 €

2333

2

2

12

144 000 €

2356

3

1,5

33

151 000 €

2379

3

2

43

150 000 €

2402

2

3

53

139 000 €

2425

4

2

23

169 000 €

2448

2

1,5

99

126 000 €

2471

2

2

34

142 900 €

2494

3

3

23

163 000 €

2517

4

4

55

169 000 €

2540

2

3

22

149 000 €

-234,2371645

13,26801148

0,996747993

459,7536742

1732393319

Kaava (soluun A19 kirjoitettu dynaaminen matriisikaava)

=LINREGR(E2:E12;A2:D12;TOSI;TOSI)

Esimerkki 4 – F- ja r2 -tilastojen käyttäminen

Edellisessä esimerkissä määrityksen kerroin eli r2 on 0,99675 (katso LINREGR-funktion tuloksen solu A17), mikä osoittaisi riippumattomien muuttujien ja myyntihinnan välisen vahvan suhteen. F-tilaston avulla voit selvittää, tapahtuivatko nämä tulokset niin suurella r2-arvolla sattumalta.

Oletetaan, että muuttujien välillä ei ole riippuvuutta mutta että olet onnistunut poimimaan 11 toimistorakennuksen otoksen, jolle regressioanalyysi sattumalta saa suuren korrelaation. Riskitasoksi (alfa) kutsutaan sitä todennäköisyyttä, että päättelet virheellisesti korrelaation olevan olemassa.

LINREGR-funktion tulosteen F- ja df-arvojen avulla voi laskea todennäköisyyden, jolla korkeampi F-arvo syntyy sattumalta. Voit joko verrata F:n arvoa F-jakaumataulukoiden kriittisiin arvoihin tai voit laskea korkeamman F-arvon sattumanvaraisen syntymisen todennäköisyyden Excelin FJAKAUMA-funktion avulla. Oikean F-jakauman vapausasteiden määrät ovat v1 ja v2. Jos n on arvopisteiden määrä ja vakio on TOSI tai se jätetään pois, v1 = n - df - 1 ja v2 = df. (Jos vakio on EPÄTOSI, v1 = n - df ja v2 = df.) FJAKAUMA-funktio, jonka syntaksi on FJAKAUMA(F,v1,v2),  palauttaa todennäköisyyden, jolla korkeampi F-arvo syntyy sattumalta. Tässä esimerkissä df = 6 (solu B18) ja F = 459,753674 (solu A18).

Jos oletetaan, että alfa = 0,05, v1 = 11 - 6 - 1 = 4 ja v2 = 6, F:n kriittinen arvo on 4,53. Koska F = 459,753674 on paljon suurempi kuin 4,53, on erittäin epätodennäköistä, että näin korkea F:n arvo on syntynyt sattumalta. (Jos alfa = 0,05, hypoteesi, että tunnettu_y- ja tunnettu_x-arvojen välillä ei ole yhteyttä, kannattaa hylätä, jos F saa kriittistä arvoa 4,53 suuremman arvon.) Voit laskea Excelin FJAKAUMA-funktiolla todennäköisyyden, jolla näin korkea F-arvo on syntynyt sattumalta. Esimerkiksi FJAKAUMA(459,753674; 4; 6) = 1,37E-7 on erittäin pieni todennäköisyys. Voit päätellä joko katsomalla F-arvon kriittisen tason taulukosta tai käyttämällä Excelin FJAKAUMA-funktiota, että regressioyhtälö on käyttökelpoinen ennustettaessa toimistorakennusten arvoa tällä alueella. Muista, että edellä olevassa kappaleessa laskettujen oikeiden v1:n ja v2:n arvojen käyttäminen on ensiarvoisen tärkeää.

Esimerkki 5 - T-arvojen laskeminen

Toinen hypoteesitesti määrittää, voidaanko esimerkin 3 toimistotalon arvioinnissa käyttää kunkin muuttujan kulmakerrointa. Jos haluat esimerkiksi testata toimistorakennuksen iän tilastollisen merkitsevyyden, jaa -234,24 (iän kulmakerroin) arvolla 13,268 (arvioitu iän kertoimien keskivirhe solussa A15). T-arvo on seuraava:

t = m4 ÷ se4 = -234,24 ÷ 13,268 = -17,7

Jos t:n itseisarvo on tarpeeksi suuri, voidaan päätellä, että kulmakerroin on käyttökelpoinen esimerkin 3 toimistorakennuksen arvon arvioimisessa. Seuraavassa taulukossa on neljän havaitun t-arvon itseisarvot.

Taulukosta käy ilmi, että kaksisuuntaisen t-jakauman rajapiste on 2,447, kun riskitaso alfa on 0,05 ja vapausasteita on 6. Tämän rajapisteen voi selvittää myös Excelin TJAKAUMA.KÄÄNT-funktion avulla. TJAKAUMA.KÄÄNT(0,05;6) = 2,447. Koska t:n absoluuttinen arvo (17,7) on suurempi kuin 2,447, ikä on tärkeä muuttuja toimistorakennuksen arvoa arvioitaessa. Voit testata kaikkien muiden riippumattomien muuttujien tilastollista merkittävyyttä samaan tapaan. Seuraavassa taulukossa on esitetty kunkin riippumattoman muuttujan t-arvot:

Muuttuja

Laskettu t-arvo:

Lattiapinta-ala

5,1

Toimistojen määrä

31,3

Sisäänkäyntien määrä

4,8

Ikä

17,7

Kaikkien näiden arvojen absoluuttinen arvo on suurempi kuin 2,447, joten kaikki regressioyhtälössä käytetyt arvot ovat hyödyllisiä kyseisellä alueella sijaitsevien toimistorakennusten arvon arvioimisessa.

Tarvitsetko lisäohjeita?

Haluatko lisää vaihtoehtoja?

Tutustu tilausetuihin, selaa harjoituskursseja, opi suojaamaan laitteesi ja paljon muuta.

Osallistumalla yhteisöihin voit kysyä kysymyksiä ja vastata niihin, antaa palautetta sekä kuulla lisää asiantuntijoilta, joilla on runsaasti tietoa.